Asenteista
05.04.2011 9:49
Hyvinvointivaltio käsitetään ennen kaikkea kansallisena projektina, pohjoismaisessa kontekstissa
myös eräänlaisena politiikan menestyskertomuksena ja ylpeydenaiheena. Kansainvälistymiskehitys,
globalisaatio ja siihen liittyvät ilmiöt kuten muuttoliike nähdään herkästi haasteena
kansallisvaltioajatteluun perustuvalle sosiaalipolitiikalle ja pohjoismaiselle hyvinvointivaltiolle.
Suomalaisella hyvinvointivaltiolla on niin äänestäjien kuin poliitikkojen laaja kannatus ja tuki, mutta
on virheellistä olettaa että tulevan hallituksen kokonpanolla ei ole hyvinvointivaltio kannalta mitään
merkitystä. Puolueiden välillä on eroja siinä, minkälaista hyvinvointivaltiota ne kannattavat.
Euroopan demografinen kehitys, nopea ikääntyminen, alhainen syntyvyys ja kasvava työvoiman tarve
ei järjellä ajateltuna luo erityisen hyviä edellytyksiä kielteiselle suhtautumiselle maahanmuuttoon
tai maahanmuuttajiin. Hyvinvointivaltiokehityksen näkökulmasta keskeistä on se, minkälaisesta
solidaarisuuskäsityksestä kielteiset asenteet kertovat, ja miten ne politisoituessaan vaikuttavat
harjoitettavaan sosiaalipolitiikkaan. Universalismin idea sosiaalisten oikeuksien laajentamisesta sopii
huonosti yhteen maahanmuuton rajoittamispyrkimysten, sosiaaliturvan ehtojen tiukentamisen tai
sosiaalietuuksien leikkaamisen kanssa.
Minulle ihmisten välinen tasa-arvo ja tasa-arvoinen kohtelu kaikissa olosuhteissa on pikemminkin
vasemmistolainen kuin oikeistolainen arvo, kun taas oikeistolaiseen aatteeseen liittyy ajatus siitä että
tietty määrä epätasa-arvoa on sekä hyväksyttävää että väistämätöntä. Yhteiskunnan eriarvoisuus
voidaan ymmärtää taloudelliseksi, tuloeroihin perustuvaksi epätasa-arvoksi tai se voidaan ymmärtää
sosiokulttuurisena ilmiönä jossa ihmiset ovat lähtökohtaisesti eriarvoisessa asemassa esimerkiksi
kulttuurisen tai etnisen taustansa perusteella. Oikeistopopulistisen politiikan ideologiaan sisältyy myös
näkemys valtaväestön ensisijaisuudesta hyvinvointivaltion resursseja jaettaessa. Ei ole kysymystäkään
siitä, voidaanko perussuomalaisia kutsua oikeistopopulistiseksi puolueeksi.
Kansalaisten sosiaaliset asenteet ja suhtautuminen hyvinvointivaltiopolitiikkaan rajaavat ja muokkaavat
sitä tilaa missä poliittinen päätöksenteko ja sen myötä hyvinvointivaltion kehitys tapahtuu. Asenteiden
vaikutus ei ole ainakaan vähentynyt ns. gallupdemokratian aikana. Parhaimmillaan asennetutkimukset
ja niistä uutisointi johtavat demokratian kannalta myönteiseen tilanteeseen jossa kansalaismielipide
tulee kuulluksi ja ehkä jopa huomioiduksi myös vaalien välillä. Pahimmillaan se voi kuitenkin johtaa
politiikan lyhytnäköisyyteen ja siihen että politiikkaa ohjaava gallupit, ei todellinen kansalaismielipide.
Maahanmuuttajiin tai maahanmuuttopolitiikkaan kohdistuvien kielteisten asenteiden kohdalla keskeistä
on se, minkälainen hyvinvointivaltionäkemys niiden taustalta löytyy. Integraatiopolitiikan arvostelu
muistuttaa yllättävän paljon kokoomuksen aikanaan esittämää tempputyöllistämis- retoriikkaa.
Ajatellaan, että integraatio on epäonnistunutta, siihen ei tule kohdistaa hyvinvointivaltion panoksia.
Monikulttuurisuuden tavoittelu on hömppää, ja itseensä vakavasti suhtautuvan poliitikon on syytä
poistaa koko käsite sanavarastostaan. Väite siitä että lisääntyvä maahanmuutto tulee vaarantamaan
pohjoismaisen hyvinvointivaltiomallin, ei poikkea perinteisestä hyvinvointivaltion kritiikistä joka olettaa ettei hyvinvointivaltio yksinkertaisesti selviä ”alati laajenevista” tehtävistään. Sekä maahanmuuttoon
että hyvinvointivaltioon kriittisesti suhtautuvat ovat myös pelänneet jonkinlaista moraalikatoa, jossa
yksilön kyky tai halu ottaa vastuuta omasta hyvinvoinnistaan kärsii kattavan ja laajan sosiaalipolitiikan
seurauksena.
Perussuomalaiset ehdokkaat eivät ole ainoita, joiden maahanmuuttopoliittisia linjauksia pidän
järjettöminä. Vaalikonevastauksia vilkuillessa tuli vastaan mm. seuraava näkemys: ” Suomen ei ole
tarpeen erottautua muita maita paremmilla etuuksilla. Maahanmuuttopolitiikkaa kiristettiinkin
kuluneella vaalikaudella.”
Minä tulen äänestämään sellaista ehdokasta, joka voi olla ylpeä siitä että Suomi erottuu muita
maita paremmilla etuuksilla, ja joka ymmärtää että maahanmuuttajat eivät uhkaa pohjoismaista
hyvinvointivaltiota, mutta maahanmuuttajien toimeentulon perusosa alentaminen uhkaa. Ja joka ei
olisi ylpeä siitä että oma puolue on ollut kiristämässä maahanmuuttopolitiikkaa. Minun ehdokkaani
antaa integraatiolle mahdollisuuden ja uskaltaa tavoitella monikulttuurista yhteiskuntaa. Siksi tulen
äänestämään Piiaa eduskuntavaaleissa 2001.
Laura Lindeberg
Köyhien kaverit
27.03.2011 14:14
Vaalit ovat ovella ja ehdokkaat toreilla. Kansainvälisten poliittisten ja taloudellisten kriisien oheen mahtuu
keskusteluihin myös kansallinen pahoinvointi. Sadat tuhannet köyhät, joista kohtuuton osa lapsia ohitetaan
liian usein pahoittelevalla maininnalla.
Valtaosa köyhien lasten vanhemmista on yksinhuoltajia. Nämä perheet ovat jääneet jälkeen
tulokehityksestä ja ero muihin lapsiperheisiin kasvaa koko ajan. Köyhää on helppo syyllistää
työhaluttomuudella. Moni yksinhuoltaja tekee useampaa työtä. Päivähoito ei kuitenkaan vastaa kolmivuoro
tai pätkätöiden tarpeisiin.
Köyhyys rajoittaa osallistumista välineitä vaativiin harrastuksiin ja siirtää lapsen sivuun. Lapsilisäkään
ei tuo apua, sillä se kuten alaikäisten lasten satunnaiset tulotkin vähentävät toimeentulotuen määrää.
Yhteensovitus on ollut voimassa kymmenen vuotta, tänään köyhien kaverit päivittelevät sitä, mahdollisuus
asian korjaamiseen on ollut monilla puolueilla , aloitteista ei ole ollut pulaa.
Jäljet johtavat sylttytehtaalle. Tulonsiirroista päätettäessä eduskunta on osoittanut omat arvonsa
käytännössä. Tulonsiirrot yksinhuoltajille ovat olleet olemattomia. Viimeinen niitti on kuntien tapa
taloudellisin perustein laistaa lastensuojelulakia. Hallituksen herjaus lämmittää oppositiossa ,mutta vain
hetkellisesti ellei taskussamme ole uskottavaa vaihtoehtoa.
Luotto politiikkoihin on höltynyt. Monet havahtuvat tulleensa huijatuiksi toimeentuloa, palveluja, asumista
ja turvallisuutta koskeneiden lupausten osalta. Äänestämättä jättäminen ja vallan siirto tuuliajolle ei
paranna perheiden asemaa.
Hyödynnä vaalikoneita ja mene aurinkoiselle torille nautimaan tarjottu kahvi tai rokka ja etsi demarieni
joukosta köyhän aito kaveri. Minulle hän on Piia Elo.
Virpa Puisto
Ensi-ja turvakotien liiton puheenjohtaja
Nuorten koulutus- ja työllisyystakuu toteutettava
25.03.2011 11:52
Viimeisimmät tiedot kertovat, että työttömänä on 260 000 ihmistä. Tammikuusta vähennystä oli 7200 . Alle 25-vuotiaiden työttömyys on laskenut vuoden 2010 tilanteesta, mutta heitä on edelleen lähes 31 000. Yli 55 -vuotiaiden työttömyys lisääntyi ja heitä on vajaa 70 000. Samoin kasvoi pitkäaikaistyöttömien määrä ollen nyt lähes 60 000. Kasvu oli koko maassa yli 15 prosenttia.
Varsinais-suomen kehitys on ollut vielä huonompi kuin koko maan. Työttömyysprosentti on 10,0 ja Turussa peräti 12,8. Nämä luvut merkitsevät 22 700 työtä vailla olevaa henkilö Varsinais-Suomessa ja n 11 000 Turussa.
Elinkeinoelämän Keskusliitto ja maan hallitus puhuvat työurien pidentämisestä, mutta eivät luo mahdollisuuksia saada työpaikkaa tai olla töissä. Alle 25-vuotiaita työttömiä on yli 30 000, joista Varsinais-Suomessa yli 2600 henkeä. Vuosia on puhuttu nuorten koulutus- ja työpaikkatakuusta. Yhteiskunnan tehtävä on osoittaa nuorille kouluttamattomille koulutuspaikka ja valmistuneille työpaikka. 2500 nuoren osoittaminen koulutukseen ja töihin Varsinais-Suomessa ja n. 30 000 nuoren valtakunnallisesti on vain poliittisesta tahdosta kiinni.
Pitkäaikaistyöttömien määrä on lisääntynyt Varsinais-Suomessa 37 prosenttia. Turussa telakan hiipuminen oli nähtävissä jo 2008. Hallituksen herääminen on kovin myöhäistä ja ponnetonta. Nokian raju saneeraus iskee voimakkaasti myös Varsinais-Suomeen.
Hallitus on antanut merkittäviä verohelpotuksia ilman, että samalla olisi edellytetty uusien työpaikkojen luomista. Kansaneläkemaksun ja jo aikaisemmin tapahtuneet verojen poistot toivat yhteensä miljardin tulonlisäyksen yrityksille. Samoin pääomaveron alhaisuus on tuottanut merkittäviä etuja suurituloisimmille tulonsaajaryhmille. Kummankaan positiivista vaikutusta ei ole näkynyt työllisyysluvuissa.
On pantava välittömästi täytäntöön nuorten koulutus- ja työllisyystakuu. Rahoitus voidaan hoitaa normaalilla verotuksella tai keräämällä uudenmallisella, kohdennetulla varallisuusverolla tarvittava summa käytettäväksi kaikkien nuorten työllistämiseksi. Sodan jälkeen pystyimme asuttamaan 400 000 evakkoa eikä kukaan ruikuttanut ettei Suomella ole varaa. Tänään Suomi on vauraampi kuin koskaan. Nuorten ja pitkäaikaisten työttömien syrjäytyminen pysyvästi työelämästä on täten estettävä. Se on vain tahdon asia. Siksi me tarvitsemme eduskuntaan aatteellisia ja vahvoja vaikuttajia, jotka kantavat vastuuta nuorten tulevaisuudesta.
Armas Lahoniitty
Kaupunkineuvos, Turun entinen kaupunginjohtaja
Arkista pohdintaa
21.03.2011 15:46
Turun entistä kaupunginjohtajaa Mikko Pukkista voi kiittää ainakin yhdestä lentävästä lauseesta. Hankalan paikan tullen voi aina vedota arkiseen pohdintaan: ristiriitaisuudet ja töppäilyt eivät ainakaan tunnu niin vakavilta, kun toteaa niiden olevan ”tällaista arkista pohdintaa”.
Arkista pohdintaa käydään taas julkisuudessa, kun vallanvaihtoviikot ovat edessä huhtikuussa. Eduskuntavaalien alla poliittinen keskustelu toimii siten, että spin doctorit istuvat läppäreidensä ja punaviinilasien kanssa ja kirjoittelevat mitä sylki suuhun tuo. Näitä kirjoituksia sitten heitellään julkisuuteen yksi toisensa jälkeen. Ainoa syy tähän on se, että kukaan ei kysy jatkokysymystä: ”Mitä sinä oikeastaan tarkoitat?”
Muutama esimerkki. Median sädekehäpoliitikko Timo Soini (pers) teki puolueensa historian ensimmäisen poliittisen linjanvedon määrittämällä perussuomalaista energiapolitiikkaa. Energialobbareiden viestiä sanasta sanaan toistanut Soini kertoi, että persut vaativat ensi vaalikaudella lisää ydinvoimaa. Aika kova linjaus siihen nähden, että kuluvalla kaudella kaikki läsnä olleet (pers) äänestivät ydinvoiman lisärakentamista vastaan (oma suosikkini Pentti Oinonen (pers) oli äänestyksestä poissa). Arkista pohdintaa.
Vihreät puolestaan ovat ilmoittaneet, että he eivät tule osallistumaan sellaiseen hallitukseen, joka hallitusohjelmassaan haluaa rakentaa lisää ydinvoimaa. Aika kova linjaus siihen nähden, että viimeksi kun rakennettiin yksi uusi ydinvoimala, hallituksessa oli yksi vihreä ministeri. Tällä kaudella kokoonpanossa on kaksi vihreää ministeriä: kaksi uutta ydinvoimalaa. Kun lupia lisärakentamiseen ei myönnetty, vihreät olivat oppositiossa. Arkista pohdintaa.
Kokoomus haluaa verouudistuksen, jolla ”turvataan hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuus”. Tämä kuulemma tehdään alentamalla progressiivisia veroja, kuten tuloveroa, ja korottamalla tasaveroja, kuten arvonlisäveroa. Suomen valtiovarainministeri Jyrki Katainen (kok) tosin arkisesti pohdiskellessaan kiisti alv:n tasaveroluonteen muistuttamalla, että köyhät ihmiset ostavat matalammin verotettuja tuotteita kuten lääkkeitä (alv 9 %), kun rikkaat taas ostavat kireämmän veron tuotteita kuten kenkiä (alv 23 %).
Mitä tulee kokoomuksen näyttöihin tulevaisuuden turvaamisessa, on rekordi kaukana arkisesta. Suomessa on ollut oikeistohallitus kolmesti: vuosina 1962–1966, 1991–1995 ja 2007–2011. Näillä on yhteinen tekijä: 60-luvulla valtio ei kyennyt maksamaan virkamiesten palkkoja, 90-luvulla joka kolmas valtion käyttämä markka oli lainattu ja viimeisimmän porukan jäljiltä jää kahdeksan miljardin euron budjettivaje.
Joka tapauksessa tätä arkista pohdintaa pitää sietää huhtikuun 17. päivään saakka. Sen jälkeen alkaa parin-kolmen viikon jakso, joka on seuraavaan neljään vuoteen ainoa ajankohta, jolloin on mahdollista vaikuttaa kansakunnan politiikkaan. Silloin nimittäin sorvataan hallitusohjelma, jota orjallisesti toteutetaan vaalikauden ajan, tapahtui mitä tapahtui. Poliittinen järjestelmä on täysin kestämättömällä tolalla.
Asiaintilan parantamiseksi on olemassa kolme vaihtoehtoa: 1) muodostetaan vähemmistöhallitus, jolloin poliittinen keskustelu on merkityksellistä, 2) sovitaan ennen vaaleja kaksi mahdollista hallituskoalitiota, joiden välillä äänestäjä tekee valintansa tai 3) kansanedustajat ottavat itseään niskasta kiinni ja pitävät ministereitä vastuussa eduskunnalle eikä päinvastoin. Ei tarvita enää Sirpa Asko-Seljavaaran (kok) arkista pohdintaa, jonka mukaan ”kansanedustajat ovat pikku sotureita, jotka toteuttavat ministeriöiden tahtoa”.
Pasi Ahola
Opiskelija, Turun kaupunginhallituksen varajäsen
Nykymeno ei voi jatkua!
13.03.2011 13:22
Vaalit eivät koskaan ole läpihuutojuttu. Tärkeitä asioita puolustettavaksi riittää vuodesta toiseen. Käsillä olevissa vaaleissa on samoin monen monta kysymystä, joihin annettavat vastaukset vievät Suomea suuntaan tai toiseen. Yksi niin tärkeimmistä on kysymys luonnon- ja ympäristönsuojelun tasosta.
Nykyinen porvarihallitus on tehnyt monia päätöksiä, joita voi hyvällä syyllä kutsua historiallisen ympäristökielteiseksi. Suomi on mennyt viime vuosina alaspäin luonnon- ja ympäristönsuojelussa.
Hallituksen ilmasto- ja ympäristöpolitiikasta on puuttunut kokonaisvaltainen ajattelu. Ilmastokysymyksissä on toki menty eteenpäin, mutta päätöksiä ei ole aina tarkasteltu läpileikkaavasti, eikä riittävällä kunnianhimolla. Samalla esimerkiksi energiatehokkuuteen ja energiansäästöön liittyvät päätökset ovat antaneet odottaa itseään. Lisäksi hallitus ajoi läpi kahden uuden ydinvoimalan rakentamisen, päätöksen jota toki tukivat myös osa demareista, vaikkakin suhteellisesti demarien piirissä jako ydinvoimamyönteisiin ja ydinvoimakielteisiin taisi olla suurinta.
Ilmastokriisi ei ole ainoa uhka, joka meitä kohtaa. Elämme myös lajien sukupuuttoaaltoa. Jo joka kymmenes suomalainen laji on uhanalainen ja luonnon monimuotoisuus katoaakin Suomessa suhteellisesti yhtä kovaa vauhtia kuin sademetsissä. Samaan aikaan hallitus on kuitenkin ajanut läpi kansallispuiston sisälle rakennettavan hotellin, sallinut metsästyksen laajentamisen suojelualueille ja ajanut suojelun kannalta aivan olennaisen ympäristöhallinnon alas. Lisäksi alueellisiin ympäristöviranomaisiin kohdistuu merkittävä tuottavuusohjelmauhka ja jollei tätä kehitystä pysäytetä, lupaprosesseista katoaa ammattitaito ja käsittelyajat vain pitenevät.
Suojelualueiden rakentamissuunitelmia on myös esiintynyt julkisuudessa. Kaikki alkoi, kun Pohjolan voima alkoi suunnitella rakentamista Iijoella koskiessuojelulailla suojellulla alueella. Kemijoki Oy taas jatkaa eri allavaihtoehtojen suunnittelujja Kemijoen Natura-alueille. Aikaisempina vuosikymmeninä jo suojeltuja arvoalueita on pidetty kajoamattomina. Onko tämä periaate murtumassa porvarihallituksen perintönä?
Suomalainen ympäristöpolitiikka on tienhaarassa. Tällä hallituskaudella tehdyt ratkaisut ovat vieneet asioita merkittävästi taaksepäin. Nyt on aika muuttaa suuntaa. Se ei ole vain suomalaisen luonnon etu, vaan lopulta myös suomalaisen ihmisen etu.
Venla Virkamäki
YTM
Kirjoittaja on työskennellyt Euroopan parlamentin ympäristövaliokunnassa Riitta Myllerin (sd) avustajana
Joukkoliikenne tosissaan ja heti!
09.11.2010 23:13
Oletko kulkenut linja-autolla Paimiosta Turkuun tai Turusta Naantaliin? Tämän koko Varsinais-Suomen joukkoliikenteen napanuoran tulisi toimia hyvin. No toimiihan se jotenkin, mutta bussit ovat vanhoja ja kaikkea muuta kuin ympäristöystävällisiä. Vuoroja on viikonloppuisin harvassa. Ei siis mikään maakunnan linja-autoliikenteen lippulaiva.
Turussa linja-autoliikennettä asumalähiöihin ja kauppakeskuksiin on arkipäivisin kohtuullisesti. Bussien kuljettajat ovat suurelta osin siirtolaisia ja fiksuja sellaisia. Autot nyt eivät ole missään määrin ympäristöystävällisiä. Kilpailutus ei ota tätä riittävästi huomioon. Pitäisi ottaa! Kertalipun hinta on täysin kohtuuton ja epäpsykologinen. Sen pitäisi olla halpa ja houkutteleva.
Linja-autoyhteydet Turun ympäristökuntiin ovat heikot. Niistä ei ole henkilöauton kilpailijaksi. Linjat ovat vanhanaikaisia ja omistajiensa reviiriä.
Turun kaupunkiseudulle on saatava pikimmiten joukkoliikennetoimisto, joka korjaa pahasti surkastuneen tilanteen. Varsin omituista on, että lainsäädäntö estää vielä pari-kolme vuotta joukkoliikennetoimiston perustamisen. Linja-autoyhtiöiden lobbarit ovat tästä pitäneet hyvää huolta ja unohtaneet täysin tärkeimmän eli linja-automatkustajat.
Varsinais-Suomen maaseutu ja seutukuntien keskukset (Salo,Loimaa,Uusikaupunki ja Parainen) kituvat supistettujen linja-autoyhteyksien varassa. Varsinaisella maaseudulla koululaiskuljetukset ovat mukamas korvanneet lopetetut linja-autovuorot. Todellisuudessa harvat osaavat käyttää koululaisvuoroja ja ne puuttuvat kokonaan viikonloppuisin.
Varsinais-Suomessa on hyvä ja kattava rautatieverkko, joka tulee ensi tilassa ottaa joukkoliikenteen käyttöön. Ensimmäinen vaihe voisi vaikka heti olla Turku-Salo –välin henkilöliikenne, jossa tarvitaan vain uudet pysähdyspaikat. Suomen rautatielaitos on historiassa toiminut hyvin säällä kuin säällä. Ei täällä tarvita mitään näennäistä kilpailutusta, jolla pilataan hieno toimintamuoto. Jokainen lienee lukenut Englannin kokemukset ns. kilpailutuksesta ja sen seurauksista.
Uudet tuulet ovat tarpeen maakunnan joukkoliikenteessä. Jo tässä on kärvistelty riittävästi.
Pekka Ojanen
Aluekehitysjohtaja