Ydinvoimasta
22.03.2011 12:28
Olen saanut useita tiedusteluja ydinvoimasta, ymmärrettävästi nyt Japanin tapahtumien jälkeen.
Olen aina vastustanut ydinvoimaa. Ydinvoima tuottaa radioaktiivista jätettä aina uraaninlouhinnasta ydinjätteisiin ja näiden jätteiden ongelmat jäävät tulevien sukupolvien käsiin. Suurin osa louhinnasta tehdään vielä ulkomailla, jolloin sälytämme omat jätteemme ja radioaktiivisen massan käsittelyn muiden maiden niskoille, myös maiden, joissa ei välttämättä ole huolehdittu turvallisuudesta kuten Suomessa.
Näen myös, että Suomessa on poliittisin päätöksin tuettu sitä, että uusiutuvan energian kehitystyöhön ei ole panostettu. On vain todettu, että teollisuus tarvitsee ydinvoimaa kyseenalaistamatta sitä, että voisiko se saada samoilla taloudellisilla panostuksilla myös kestävämpää energiaa. Suomi on korkean teknologian maa, jossa varmasti riittäisi osaamista ja innovaatiota kehittää uusiutuvaa energiaa, mutta ydinvoiman ollessa “helppo” ja tuttu, muttei suinkaan turvallinen niin olemme jääneet täysin takaperoiseksi tässä teknologiassa.
Politiikalla on merkitystä ja poliittisilla päätöksillä vaikutetaan myös energiateollisuuteen. Nyt on juuri oikea aika vaikuttaa tulevaisuuteen!
Vallanvaihtajat nuorentaisivat keski-ikäisen eduskunnan
16.03.2011 21:06
Julkaistu Turun Sanomissa 19.2.2007
Väliaikaista kaikki on vaan
24.11.2010 14:15
Näinhän sanoi jo lauluntekijäkin aikanaan ja lauseen tuntuu ottaneen omakseen myös elinkeinoelämä.
Laman kourista Suomea lähdettään rakentamaan uuteen talouskasvuun keinolla millä hyvänsä. Tuolloin saattaa tuntua järkevältä heikentää työehtosopimuksia, jotta yrityselämä saisi tarvittavaa joustavuutta. Suomi lähtee toivottavasti uuteen kasvuun, ja suomalaisten varallisuus on suurempaa kuin koskaan. Vaan kenelle tämä varallisuus on kertynyt?
Elinkeinoelämä vaatii edelleen kolmikannan heikentämistä, taloudellinen kasvu menee jatkuvasti työntekijöiden aseman edelle ja talouskasvun tavoittelu ihmisen edelle. Toivottavasti ei pääse taas huumassa unohtumaan, että työntekijä onkin ihminen.
Ihminen haluaa suunnitella tulevaisuuttaan. Yksi haaveilee eläkepäivistä, yksi perheestä ja yksi siitä, että pystyy lähtemään lomalle perheensä kanssa ensi kesänä. Tulevaisuuden suunnitteluun tuntuu nykyään kuitenkin vain harvalla olevan mahdollisuus.
Elinkeinoelämä olettaa työntekijän olevan kone, joka voidaan vaihtaa uuteen sen rikkoutuessa. Näin ei kuitenkaan ole. Tulevaisuuden työvoimapulasta puhutaan, ja sitä todennäköisempää se on, mitä heikommin työntekijät voivat.
Talouskasvun aikaan pitää olla valmis panostamaan työntekijöihin, tarjoamaan heille turvaa huomiselle. Elämä ei ole väliaikaisuudesta toiseen hyppimistä vaan pitkäjänteistä kehittämistyötä, jota lyhyet projektit syövät ja epävarmuus huomisen rahoituksesta heikentää elämän mahdollisuuksia.
Nyt on aika herätä, jotta meillä olisi työntekijöitä huomennakin ja jotta tämä yhteiskunta ylipäänsä huomennakin pyörii. Ei kaikki voi olla väliaikaista, eivät varsinkaan työsuhteet.